The men of yoshiwara Ohgiya; arvostelu/mielipide

Julkaisija: D3 publisher & Dogenzaka Lab
Saatavilla: steamista (englanniksi) ja myös puhelimelle.

The men of yoshiwara: Ohgiya on toinen peli "the men of yoshiwara" peli sarjasta. Olin jo aloitellut ensimmäistä peliä,mutta en ollut kaikkia routeja vielä pelannut. Kuitenkin minua kiinnosti millaisia hahmoja Ohgiyassa oli ja päätin aloittaa pelaamisen vaikken ollut ensimmäistä peliä pelannut.
Toisaalta ei ole väliä,että kumman pelin pelaa ensin koska juonellisesti niillä ei ole mitään virkaa. Toki joitain Kikuyan hahmoja tulee Ohgiyassa esiin,mutta kuten sanoin juonellisesti niillä ei ole mitään suurta merkitystä. ( ehdin pelata ensimmäisen pelin loppuun mutta en muistanut kirjoittaa arvostelua hupsupsoho 8DD )

Steamista lainaten:

Deep in the center of an island lies the Yoshiwara pleasure district. Never does its beauty,nor bustling activity, wane in the slightest. 
Full of doubt and wonder, which courtesan will you have chosen by the end of a seemingly endless night?
"The Men of Yoshiwara: Ohgiya is a romance game for women,with the famous Yoshiwara pleasure districts as the setting -- but with the roles of men and women reversed!"

Yoshiwara teemaiset pelit on kiinnostanut minua pitkään ja voisin sano,että tykkään niistä jopa. Artti pelissä on parantunut ekasta pelistä ja musiikit on hieman erilaisia mikä on plussaa omasta mielestä. Heroinemme tällä kertaa on rikkaasta perheestä tuleva neitokainen joka on kyllä välillä aika prinsessamainen,hieman naivi,mutta kuitenkin ystävällinen. Heroine kyllä aiheutti välillä naamapalmuilu hetkiä ja pientä cringeä,mutta milloinka ne ei aiheuttaisi.


✧  Routet ✧ 
Huom! Routet voivat sisältää pieniä spoilereita.

Ageha

Päätin aloitta pelin nuorimmasta pojasta,Agehasta(joka sattui olemaan heroinemme kanssa saman ikäinen).  Ageha on Ohgiyassa vielä harjoittelija poika josta tulisi myöhemmin kurtisaani. Ageha arvostaa todella paljon Gakutoa ja Utsusemia. Luonteeltaan Ageha on viaton,hellä ja joskus hieman itkupilli. Heroinea kohtaa Ageha oli hyvin kohtelias ja heidän tunteet toisiaan kohtaan kasvavat todella nopeasti routen aikana.

 Agehan route oli aikalailla viatonta "hömppä" romanssia pienten itkujen kera. Humala bileistä,kukkien katselu lupauksiin routessa toi mutkia matkaan se ettei Ageha ollut vielä kurtisaani.

Voisin melkein sanoa,että Agehan route oli tämän pelin yksiä suosikkeja. En tiedä oliko suurin syy tähän se,että heroine ja Ageha olivat saman ikäisiä ja ajatus maailmat heillä oli myös samalla tasolla. Suosittelen Agehan routea niille jotka tykkäävät hattara romanssi hömpästä + ihana blushaileva poju.


Asagiri

Agehan routen jälkeen en ollut ihan varma kenen routea haluaisin lähteä seuraavaksi pelaamaan. Kuitenkin tämän routen aikana kiinnostuin todella paljon Asagirista joka oli tämän pelin se "flirtti hahmo". Olihan tämä tietysti pakko päästä pelaamaan,koska itse tykkään flirtti hahmoista.

Tykkäsin siitä miten lempeältä ja viettelevältä hahmolta Asagiri vaikutti. Route oli oikein miellyttävä vaikkakin välillä oli pieniä masisteluita siitä kuinka hän on ikuisesti yoshiwaran vanki. 

Heroinemme kuitenkin haluaisi vapauttaa Asagirin ja siitä suuri soppa syntyikin kun Asagiri ei aluksi asiasta ollut kovin innostunut. 

Mukava route ja aika perus flirtti hahmoa. Omissa suosikeissa vaikkakin välillä oli sitä pientä omaa masistelua,mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.

Gakuto 

 Gakuto on Ohgiyan toisiksi suosituin kurtisaani ja suuri puheenaihe naisten keskuudessa.
Itse näin Gakuton coolina ore-samana joka esitti olevansa jotain suurta. Mutta ei ehkä loppu pelissä kuitenkaan ihan ollut tätä. Huvitti ehkä välillä miten Gakutosta tuli esiin pieniä tsundere viboja.

Heroinemme ei kuitenkaan aluksi lämmennyt Gakutolle,kun hän tämän ensimmäisen kerran näki. Gakuto kuitenkin kiinnostui enemmän Heroinestamme,tämän erilaisen luonteen takia ja miten hän oli erilainen kuin muut naiset joiden kanssa hän oli ollut.

Gakuton route aikalailla pyöri hänen menneisyyden haamujen ympärillä ja siitä miten hän saisi kostonsa naiselle joka aiheutti ystävänsä kuoleman. Tämän vuoksi hän ei oikein luottanut muihin ihmisiin ja ei osanut näyttää oikeita tunteitaan. Mutta kuitenkin heroinen ansiosta Gakuto oppi luottamaan muihin.

Muihin routeihin verrattuna tämä oli paljon synkenpi ja ehkä jopa osittain hieman masentava kaiken kosto diipadaapailujen kanssa. Hirveästi omaan makuun ei ollut romanssi kohtia vaikkakin hellyyden osoituksia Gakutolta tuli moneen otteeseen. Mutta suuri koston himo mikä Gakutolla kuitenki oli sai ehkä osittain nämä hellyyden osoitus kohdat tuntumaan hieman kiusallisilta. Koska nämä olivat niitä ainoita hetkiä milloin hän ei ajatellut kostoa.

Loppu pelissä en ollut ihan varma mitä mieltä olin Gakuton routesta. Odotin ihan muuta ja sainkin kosto diipadaapailua. Hienoa oli,että kuitenkin oli kaiken romanssi hömpän lisäksi yritetty lisätä jonkinlaista juonen kaarta. Tykkäsin Gakutosta hahmona vaikkakin hän välillä oli todella kylmä ja tuli semmoinen olo,että olisi tehnyt mieli lyödä päätä seinään.
Ihan pelattava route,mutta ei antanut mitään ahaa elämystä.

Utsusemi

Jaahas toiseksi viimeinen route. Minulla ei ollut mitään odotuksia Utsusemin routelle. En niinkään hahmosta välittänyt kun ensimmäisen kerran näin pelin hahmoja. Näin Utsusemin pelin genki hahmona,pirteä ja aikamoinen vitsiniekka. Hän on Ohgiyan kolmanneksi suosituin poju.

Utsusemi ja pelin heroine tulivat jo heti aika hyvin toimeen joten routea oli mukava pelata. Kuitenkin routen alkuvaiheessa aloin olemaan hieman pitkästynyt ja mietin et tuleeko routessa tapahtumaan mitään ihmeellistä? Loppu pelissä kuitenkin draamaa routeen tuo Utsusemin menneisyys (yllätyskö no eipä juuri) ja heroinen ystävä Yoko joka sekoittaa pakkaa omilla teoillaan.

Loppujen lopuksi tuntui,ettei Utsusemin routen jälkeen jäänyt oikein mitään käteen. Ihan kuin Utsusemin route olisi vain tekaistu tyylillä "noh laitetaan nämä tähän ja tehdään näin jee". En edes tiedä mitä mieltä olin Happy ending lopusta. No he saivat onnellisen lopun? Hieman pieni pettymys oli tämä route ja ei minulla ole tästä oikein paljon sanottavaa. En ehkä niinkään tykännyt Utsusemista hahmonakaan.

Takigawa

Uh viimeinen route! Takigawa on Ohgiyan suosituin kurtisaani. Alku vaikutelmat Takigawasta oli aika itseään täynnä oleva. Myös mietin pelatessa,että olisiko tämä se pelin ore-sama hahmo? No niin ei kuitenkaan käynnyt,sillä Takigawa oli hyvin sulkeutunut hahmo.

Muihin routeihin verrattuna Takigawan routessa mielestäni asiat tapahtuivat hyvin nopeasti. Sänky puuhiinkiin päästiin jo 2 ja 3 chapterin aikana. Mitä taas muissa routeissa tuntui vasta tapahtuvan ihan sielä loppu päässä. Jäinkin pelatessa miettimään millainen plotti routessa sitten tulisi olemaan,kun toisaalta mitään ei aluksi tapahtunut sen kannalta. No eihän sitä kauan tarvinut loppu pelissä odotella. Kuitenkin routen suurimmat plotit ja "mysteerit" toivat Takigawan selän peittely ja myös tämän suhteet äitiinsä. 

Tykkäsin Takigawan routesta vaikkei siinä mitään ihmeellisempää juonta ollut. Plotitkin osasi jo ennaltaan arvata eikä mitään loppu pelissä tullut mitenkään yllätyksenä. Mietin routen lopussa,että olikohan Takigawa pelin se ns. "pää poika"(?). Pojuunkin alkoi tykästymään enemmän,kun routea pelasi. Vaikkakin aluksi olo oli aika "viddu mikä jätkä". 

Loppu ajatuksia

Ohgiya oli mielestäni ihan pelattava peli. Tarinallisesti ei nyt mitenkään maailmaa mullistavaa,mutta voin sanoa että viihdyin pelatessa. Pelin artti mielytti omaa silmää,tausta musiikit olivat aika samanlaisia kuin ensimmäisessä the men of yoshiwara pelissä. 

Omiksi suosikki routeiksi jäivät Ageha ja Asagiri. En pelatessa mitenkään erityisesti huomannut,että oliko hahmojen pelaamis järjestyksessä mitään suurta merkitystä. Extra tarinoita en vielä jaksanut pelata,mutta ehkä nekin joskus voisin pelata jos jaksan tämän pelin pariin vielä joutua. 

Lyhyesti sanottuna,pelattava ja omalla tavallaan viihdyttävä peli. 

Kiitos,kun luitte tämän mielipide postauksen. Yritin ensin kirjoittaa ensimmäisestä pelistä minkä olin jo aikoja sitten pelannut,mutta loppu pelissä kävi niin etten pahemmin routeista enään muistanut mitään. Yritän kyllä joku päivä pelata the men of yoshiwara kikuyan uudestaan jotta pystyn siitäkin tekemään postauksen.  Jos jäi mieleen jotain kysyttävää niin kommentoikaa ihmeessä,luen ja vastailen mielelläni! 

~ Sparkletokiya

Code:realize sousei no himegimi mielipide/arvostelu

Julkaisija:  JP Otomate/Idea factory ja ENG Aksys games
Saatavilla psvitalle ja ps4:lle.
pelin viralliset kotisivut

Code:realize sousei no himegimi on viktoriaaniseen ajan englantiin perustuva otome peli, missä on pieni ripaus fantasia sekä steampunk teemaa. Japanissa ensimmäinen code:realize peli julkaistiin 2014 vuoden puolella ja englanniksi käännettiin 2015 vuoden puolella. Kyseisestä pelistä on jo pari FD peliä tehty ja myös ps4 julkaisu. Itse sain viimein pelattua ensimmäisen pelin,minkä tosin olin hankkinut silloin kun se julkaistiin englanniksi. Mutta jotenkin vain venytin pelin pelaamista loppuun. En ihan tarkalleen muista milloin törmäsin code:realize peliin,mutta peli ja sen hahmo kaarti/teema kiinnosti minua paljon. Olin todella iloinen siitä,että Aksys games käänsi pelin englanniksi. 

Juoni

Peli kertoo Cardia nimisestä tytöstä joka on eristettynä muusta maailmasta ja oleskelee hylätyssä kartanossa täyttääkseen lupauksensa kadonneelle isälleen. Cardian rinnassa on kristalli (Horologiumi) mikä tuottaa tämän ruumiisseen myrkkyä mikä syövyttää jos hänen ihoonsa osuu. Tämä on syy miksi läheiset kyläläiset kutsuvat häntä "hirviöksi".

Kuitenkin eräänä päivänä palatsin vartiat murtautuvat hylättyyn kartanoon ja yrittävät kaapata Cardian. Silloin Cardia törmää mestari varkaaseen Arsene Lupiniin joka auttaa häntä pakoon. Arsene Lupin auttaa muun jengin kanssa selvittämään miksi Cardialla on Horologiumi ja etsimään tämän isää Isaac:ia.

✧  Routet ✧ 

Huom! Routet voivat sisältää pieniä spoilereita!

Impey Barbicane

Seiyuuna: Morikubo Showtaro

En ollut pahemmin katsonut mitään neuvoja miten routet pitäisi pelata järjestyksellisesti, joten päätin aloittaa hahmosta mikä ei ollut itselle niitä ehdottomia suosikkeja. Olin kyllä ennen pelaamista hieman lukenut review blogi postauksia,mutta koska olin näitä lukenut joskus kauan sitten,niin en muistanut paljoa mitään mitä pelissä voisi tapahtua.

Jotenka ensimmäinen hahmo jonka routen pelasin oli Impey. Yleensä en ole tottunut kuulemaan Morikuboa ääninäyttelemässä ns. flirtti hahmoja. Tai en tiedä oliko Impey pikemminkin genki/flirtti hahmon sekoitus. Kuitenkin routea pelatessa tykästyin Impeyihin enemmän hahmona vaikken aluksi ollut siitä niinkään kiinnostunut ja mielestäni loppupelissä Morikubo sopi oikein hyvin Impeyn seiyuuksi.

Impey on hyvin pirteä mekaanikko joka haluaa jonain päivänä lentää kuuhun (kyllä luit oikein).  Hahmona ihanan pirteä, mutta välillä hieman cringet isku lauseet saa Impeystä hieman koomisen. Mekaanikko taitojen lisäksi hän on myös taitava kokki. 

Impeyn routessa oli mielestäni mukavasti huumoria ja romanssia sekaisin. Välillä sai naamapalmuilla Impeylle, mutta sitten myös tirautella kyyneliä hellille hetkille. Sanoisinko,että routessa ehkä kaikkein eniten näkyi romanssia. En nyt väitä etteikö muut routet olisivat olleet ilman sitä. Mutta Impeyn suuri kiintymys Cardiaan toi kuitenkin enemmän romanssia routeen.
Pelin ensimmäiseksi routeksi sain paljon vastauksia ja selityksiä joihinkin kysymyksiin Cardiasta ja tämän sisällä olevasta myrkystä. Ja Impeystäkin paljastui pieniä paljastuksia joita en nyt edes tajunut routen alussa mitenkään.

Jätän Impeyn routesta kertomisen hyvin lyhyeksi, koska loppupelissä en muista paljoa mitään mitä routessa tapahtui,enkä loppupelissä halua kaikkea kuitenkaan spoilata. Mitä pienesti muistan,niin Impeyn route oli oikein kiva,very nice.


Victor Frankenstein

Seiyuuna Kakihara Tetsuya

AH ihana Fran,voiko muuta sanoa. Vaikken ollut vielä Franin routea päässyt pelaamaan,niin sydämmeni kyllä suli tälle söpölle alkemistille. Koin Franin hieman ujona hahmona,en tiedä onko tämä oikea tapa ilmaista häntä hahmona. Fran on hyvin taitava alkemisti joka loppu pelissä osottautui tietävään paljon Cardiasta ja Horologiumista. Hän kuitenkin halusi auttaa saamaan myrkyn pois Cardian kehosta.

Menneisyyden haamujen ja väärien terroristi leimaustan lomassa Franin routessa Cardian rinnassa oleva Horologiumi oli oikutellut ja saanut tämän enemmän huono vointisemmaksi. Tästä Fran hätääntyy ja yrittää epätoivoisesti löytää keinon estääkseen Horologiumin heräämisen. Fran onneksi löytää keinon millä pystyy "hidastamaan" Horologiumin heräämisen, mutta silloin kuvioihin mukaan tulee kuningatar Victoria ja tämän hullut suunnitelmat käyttää Horologiumia. Fran ja muut yrittävät estää Victorian suunnitelmat ja samalla auttaa Cardiaa. Franilla oli tietty aika pelastaa Cardia ja estää Victorian suunnitelmat. Cardia kuitenkin halusi auttaa häntä estämään pahat suunnitelmat vaikka hän joutuisi riistämään oman henkensä.

Näin hienosti lyhyesti selitettynä mitä Franin routessa tulisi tapahtumaan,voisikin kertoa välillä mitä mieltä olin routesta yleisesti. Pidin siitä miten Franin ja Cardian suhde toisiinsa kasvoi ja kuinka he tukivat toisiaan. Franin menneisyys oli mielestäni surullinen ja ymmärrettävä miksi se häntä piinasi vielä. Tykkäsin routen loppu ratkaisuista ja siitä miten Franin route loppui. Muutamia hellyyttäviä hetkiä oli ja itsekkin sain olla ihan "doki doki",koska Fran vain oli niin ihanan yhyyy. Taas kerran sopiva seiyuu valittu hahmolle. Pidin siitä miten lempeä ääni Kakiharalla oli.


Saint-Germain 

Seiyuuna Hirakawa Daisuke

Oh boy oh boy,ei voi muuta sanoa. Saintin routea pelatessa huutelin twitteriinkin,minkälainen aivopieru route tämä oli. Toisaalta mitä sitä pitäisi odottaa hahmolta mikä on Hirakawa Daisuken ääninäyttelemä. Hänellä kun tuppaa aina nuo hahmot olevan tavalla jos toisella hieman pöpi,jos nyt näin voi sanoa. Jälkikäteen aloin miettimään,että olisiko Saintin route pitänyt pelata toiseksi viimeisenä kaiken paljastusten jälkeen mitä routessa oli. Routea pelatessa välillä mietin,että mitähän sieniä tekijät on taas syöneet.

No niin jos nyt siitä routesta jotain kertoisi ilman mitään suuri spoilauksia(?). Saint on kunnon gentleman,mutta samalla hyvin mystinen hahmo. Muiden routeja pelatessa Saintista ei saanut paljoa irti. Myös pelatessa huomasin,ettei Cardian ja Saintin välit aluksi olleet mitenkään romanttiset,toisaalta Cardia yritti kovasti kertoa tunteistaan.

Cardian lähtiessä pois kartanolta Saint lähtee tämän mukaan ja sanoo hänelle että he voivat mennä asustelemaan Saintin toiselle kartanolle. Ei tietenkään mitenkään hämärää tai mitään HEH. Toisessa kartanossa olessa Cardia alkaa pohtimaan,että pitäisikö heidän ilmoittaa muille missä he ovat. Saint kuitenkin alkaa vihjailemaan,että mistä Cardia tietää ettei tämä ole "kidnapannut" tätä. Noh kaikki kääntyy päälaelleen ja Saint vangitsee Cardian.
Siinä vaiheessa kun tämä CG lätkästiin ruutuun olin vain sillai "niin onko tämä nyt se yandere route HMMMMMMM". Mood oli myös aika "folio hattu päähän". Aloin myös epäilemään,että pelaanko edes GOOD ending routea,mutta tässä vaiheessa olin kuitenkin hyvin alussa Saint:in routea joten juuh elikkäs...MMMMITÄ.

Tämän CG:n jälkeen mietin vain mihin tämän route vielä on menossa ja paljastuikin,että Saint on Idea järjestön jäsen ja tämän tehtävänä oli tappaa Cardia...WELL SHIT.
Mielestäni oli hyvin creepyä miten Saintin "hahmo" muuttui vähät väliä,ensin lempeä Saint ja sitten yhtäkkiä noh...niin. Mutta Saintille oli kuitenkin jo kasvanut tunteita Cardiaa kohtaan eikä tämä kuitenkaan loppu pelissä pystynyt toteuttamaan Idea järjestön tehtävää. Routen loppua kohden alkoi touhut olemaan semmoista sillisalaattia,että aloin vain epäilemään millainen good endingin loppu tulisi olemaan. 

Loppupelissä Saintin route oli hyvin mielenkiintoinen ja tämä oli myös hahmona mystinen. Koska et kuitenkaan pystynyt odottamaan mitään yhtä aivopierua mitä routessa tapahtui. Tykkäsin routen synkkyydestä ja siitä jänitteestä mitä se antoi. Joku voi tietysti kanssani olla erimieltä,mutta minusta Saint ehkä ymmärsi Cardiaa eniten. Myös hahmojen välinen suhde kasvoi ja heidän ymmärrys toisiinsa. En tiedä onko minulla outo maku,mutta Saintin route oli kyllä omia lemppareita.


Abraham Van Helsing

Seiyuu Suwabe Junichi

Toiseksi viimeiseksi routeksi jätin Vanin,koska tämä oli lempi hahmoni. Van on hahmona hyvin vakava,kylmä ja hieman sekoitus kuuderea ja tsunderea. Vania pidetään vampyyri sodan sankarina.

Vanille on jäänyt vampyyri sodasta traumat mitkä piinaavat häntä. Routea pelatessa huomasin,että Cardian oli jotenkin vaikea lähestyä Vania. Van:lla oli vain mielessä kosto Cardin veljeä Finistä kohtaan. Routea pelatessa hajotti se miten Van halusi vain yksin hoitaa kaiken eikä halunut pyytää ollenkaan apua muilta. Cardia kuitenkin yritti saada jonkinlaista kontaktia Vania kohtaa,mutta sekin oli hyvin turhauttavaa. Loppupelissä mieleeni Vanin routesta jäi vain tämän urputukset siitä että tämä halusi saada koston Finistä kohtaan. Vanin menneisyys pätkän jälkeen ymmärsin enemmän tämän koston halua. Toisaalta route jäin hyvin tylsäksi kaiken kosto diipadaapailun takia.

mood välillä kun pelasin Vanin route

Kun Cardia lähtee kartanolta tämä päätyy Jack the ripper:in vangiksi. Sanoisinko, että Jack the ripper kohtaukset olivat todella pelottavia/ahdistavia. Varsinkin kun pelaat pimeässä huoneessa keskellä yötä :'DD
Van pelastaa Cardian ja selviääkin, että Jack:lla on "Hidden Strenght" mikä antaa tälle voimia mitkä olivat vampyyrin tasoa. Van ja Cardia saavat tietää,että Jack:in vapauttaja on ollut AZOTH joka myöhemmin routessa aiheuttaa erillaisia murhia. Van jotenkin yhdistää, että Finish olisi Azoth.
Ja taas lähdemme etsimään Finistä koston himoisena,jee.

En halua kuitenkaan kertoa tässä kuka Azoth loppupelissä oli höhöhö jekku jekku. Mutta nyt tässä yhteenvetoa routesta. Vanin route oli yksinkertaisesti todella surullinen ja välillä hieman ahdistava. Vaikka GOOD endingin loppu sai minut itkemään silmät päästä,niin harmittelin kuitenkin hyvin vähäistä romanssia routella. Toisaalta petyin Vanin routeen,mutta olisi sielä muutami kohtia mistä pidin. Loppu vaiheessa routea huomasin,miten uupunut olin kaikkeen kosto paskaan. Vaikka Vanin route olikin huono,niin silti pidän häntä lempi hahmona.

Vaikkei routessa paljoa romanssia ollut,niin onneksi ne hetket sai extra tarinassa minkä sai avattua,kun oli pelannut Vanin routen.

Arséne Lupin

Seiyuuna Tomoaki Maeno

Teh master thief,Lupin. Lupinin routen sai pelattua vasta,kun oli pelannut kaikki muut routet. Joten tästä voimme päätellä että Lupin on the pääpoju. Olen ymmärtänyt,että Lupin on monen lempihahmo,mutta itselläni Lupin on vasta toisena. Eikö kyllä tämän routen jälkeen the master thief viennyt sydäntä HÖHÖH. Ennen routea aloittaessani tiesin,että Lupinin routella tulisi olemaan enemmän tietoa kaikesta ja vastaus kaikkeen. Eli toisin sanoen miten itselle kävi saatuani pelattua loppuun = saat paljon tietoa ja routen lopussa olet sillai "nii mitä tapahtu,oke selvä".

Jätän Lupinin routen arvioimisen hyvin lyhyeksi,koska en halua spoilata pelin ns. "viimeisiä avaimia". Routessa huomasi,että Lupin ja Cardia tykkäsivät toisistaan todella paljon. Näin jälkikäteen ajateltuna muissa routeissa se ei ehkä ollut niin itsestään selvää miten Lupinin routessa se tuntui olevan. Cardian oli kuitenkin vaikea hyväksyä se,että Lupin ei välittänyt onko tämä "hirviö" vaiko ei.

Itselle Lupinin route tuntui välillä ehkä hieman pitkäveteiseltä jopa. En osaa oikein sanoa syytä siihen miksi semmoinen fiilis tuli. Sitä en väitä,että route ihan paska olisi ollut. Tarinallisesti ja juonellisesti todella hyvä,koska siinä kuitenkin kerrottiin miksi Isaac loi Horologiumin.
Saatoin itkeä yksikseni pimeässä huoneessani kun alkoi olemaan viimeisen chapterin loppu tapahtumat. En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon otome pelille,kun mitä nyt code:realizea pelatessa.

Loppu ajatuksia

OKEI,elikkäs pitäisi vielä loppu ajatuksia pelistä kirjoittaa,hmmm. Ilman että toistaa itseään?

 Cardia on paras heroine ja piste. Pidin siitä miten Cardia oli oma hahmonsa eikä semmoinen mitätön pelinappula mitä liikutettiin paikasta toiseen. Tykkäsin siitä miten Cardia kasvoi hahmoja ja osasi hyväksyä itsensä selaisena kuin oli.

 Kuten aiemmin Saintin routea kirjoittaessa mainitsin,etten ollut varma oliko peli järjestykseni oikeanlainen. Toisaalta näin loppupelissä kun miettii,niin eihän se nyt niin paha tuossakaan järjestyksessä ollut. Omiksi lempi routeiksi jäi Saint ja Fran. Ja pieneksi pettymykseksi Vanin route.

Pelin tarina ja sen juonikaari oli omaan mieleen. Artti oli nättiä ja myös pelin OST oli myös hyviä. Niihinkään ei koskaan kyllästynyt vaan jaksoi kuunnella samalla kun pelasi. Seiyuu valinnat hahmoille olivat myös mieleen,koska joukossa sattui olemaan paljon omia lemppari seiyuuita. Suosittelen kyllä pelaamaan code:realizen jos vain on mahdollista!

Kiitos kun jaksoitte lukea toisen mielipide postaukseni! Toivottavasti saitte jotain kiinni näistä hyvin sekalaisista kirjoituksista. Jos jäi jotain kysyttävää tai kommentoitavaa,niin kirjoitelkaa pois. Vastailen mielelläni!

~ Sparkletokiya